// tarhurin tarina

Jotain pientä kirjoitin jo siitä että pari vuotta sitten muutin kaupungista maalle ja sain vihdoin kauan kaipaamani puutarhan. Jos lapsuuden pieniä touhuja pihalla ei oteta huomioon, olen ja olin täysi noviisi mitä puutarhan hoitoon tulee. Kasveja tunnistan auttavasti ja siemenestä jonkin kasvattaminen syömäkelpoiseksi oli vielä vuosi sitten täysin tietotaitoni ulkopuolella.



Kun lokakuussa 2014 avasin puutarhan portin ensimmäisen kerran, en tiennyt mitä odottaa ja vielä vähemmän mitä tehdä. Haravan olin ostanut itselleni tuparilahjaksi joten ensimmäinen syksy meni oikeastaan haravoidessa ja ihmetellessä. Viisautta oli sen verran että ymmärsin odottaa seuraavaa kesää ja sitä mitä vanha puutarha uumenistaan kasvattaa.

Kaksi kesää on kulunut, paljon olen repinyt juurineen pois koska piha oli jo niin villiintynyt ettei sitä olisi saatu siistittyä vaan kaikki piti aloittaa puhtaalta pöydältä. Opin keräämään kuitenkin talteen perennojen siemeniä, joten tulevaisuudessakin puutarhaa koristaa 70-luvulta peräisin olevat akileijat ja muut perinnekukat. Ensimmäisen kesän lavaviljely oli katastrofi, mutta siitä opin todella paljon ja viime keväänä pihaan nousi kasvihuone ja lavat muuttivat talon päätyyn…jossa huomasin ettei auringon valo aivan riitä ja tälle keväälle on luvassa isompi rakennusprojekti kasvihuoneen kylkeen…. Viime kesänä opin vasta kunnolla hyötyviljelystä ja “siemenestä lautaselle” -fiiliksestä sain nauttia useampaan kertaan niin papujen, tomaattien, kurkkujen, retiisien ja jopa perunoiden kanssa.


Molemmista kesistä olen oppinut paljon ja huomaan että tietojen ja taitojen hitaasti karttuessa myös nälkä kasvaa syödessä. Olen täysin hurahtanut viljelyyn sekä puutarhaan ylipäätään ja huomaan että siemenpussien määrä alkaa olemaan jo melkoinen. Nyt maaliskuussa kuvittelen että pysyn ruodussa tämän kesän ja keskityn vain pariin suurempaan projektiin mutta katsotaan mikä on tilanne elokuussa. Taidan tehdä pienen to do -listan myös tänne blogin puolelle niin löydän loppukesästä mustaa valkoisella siitä mitä piti tehdä ja voin taas todeta kuinka pahasti homma lähti sitten käsistä :)

Iloa jatkuvaan oppimiseen ja puutarhan hoitoon!

2 thoughts on “// tarhurin tarina

  1. Puutarhan hoito on koukuttavaa ja vuosi vuodelta sitä tulee viisaammaksi ja joskus pitää oppia kantapään kautta. Minullakin tämä harrastus lähti pienestä kasvimaan palasesta ja kohta jo rakennettiin kasvihuonetta ja kasvilavoja lisää.

    1. Koukuttavaa se kyllä on ja ainakin omalla kohdalla täytyy yrittää topputella itseään ettei haukkaa liian suurta palaa :)
      Tuntuu että aina pitäis levittää penkkiä vielä vähän isommaksi ja yrittää mahduttaa vielä yksi kasvulaatikko johonkin nurkkaan!

      Yritän nyt kuitenkin seuraavan parin kesän aikana hoitaa “perusteet” hyvin kuntoon niin höntyily ja haihahtelu on sen jälkeen helpompaa ja ehkä vähän sallitumpaa :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *